Muistolauseita ja -runoja

1. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

2. Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi.

3. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.

4. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.

5. Ole hyvässä turvassa, ystävä! Pilvien takana on aina valoa.

6. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.

7. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

8. On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.

9. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.

10. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.

11. Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen.

12. Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämissäin sinusta säilyy muisto parhain.

13. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.

14. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.

15. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.

16. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme muistosi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.

17. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.

18. Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.

19. Siell’ kukkia täynnä on maa, sydän väsynyt levätä saa. Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.

20. Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin. Kaikk’ on niin hellää ja hyvää. Kukat, suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. (Eino Leino)

21. Pois aurinko painui, lankesi ilta jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. (Eino Leino)

22. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän! (Eino Leino)

23. Hymy hyyti, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä. (Eino Leino)

24. Helppo on maata päivätyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain. (Eino Leino)

25. Mit’ elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraten, kun ajast’ eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen. (Pär Lagerkvist)

26. Aina valvoit vaivan nähden, muill’ ett’ ilo, onni ois. Ensi murhe emon (isän) tähden meill’ on mentyäsi pois. (O.Manninen)

27. Sai lohduttajan luona hän lepovalkaman, kun lepää pieni vuona povella kaitsijan. (O.Manninen)

28. Hän lähti, mutt’ on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaitten. (Hj. Procopè)

29. Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen. (Martti Korpilahti)

30. Pysähtyi sydämes pursi rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin. (J.H.Erkko)

31. Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet. (Aaro Hellaakoski)

32. Tähtien tuikkiessa katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna, se lämmittää hyytävän sään. (R.Helismaa)

33. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin… (Kari Rydman)

34. Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa. (Saima Harjama)

35. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla soi tuuli. (Aila Meriluoto)

36. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan joka puhkeaa kukkaan ja ehtoolla leikataan. (Mika Waltari)

37. On maa, johon kaikki polut katoaa. On rauhan maa. (Saima Harmaja)

38. Mit’ elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraten, kun ajast’ eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen. (Pär Lagerkvist)

39. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. (Aila Meriluoto)

40. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy. (Anna-Maija Raittila)

41. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha. (Saima Harmaja)

42. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat. (Ilm. 14:13)

43. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään. (Luuk. 2:29)

44. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps 23:1)

45. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti. (Ps. 103:15-17)

46. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut. (Joh. 11:25)

47. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva. (Ilm. 21:4)

48. Viherjäisille niityille Hän vie minut lepäämään. (Ps. 23:2)

49. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra. (Jer. 18:6)

50. Rakkaus ei koskaan häviä. (1 Kor.13:8)

51. Suo minun asua Sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua Sinun siipiesi suojaan. (Ps. 61:5)

52. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallaan. (Job 5:26)

53. Samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta. (2. Kor.1:7)

54. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo. (Ps.144:4) 

55. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa Hän antaa.

56. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.

57. Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.

58. On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

59. Sinun rauhasi on ääretön niin kuin meri.

60. Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuolle puolen ajan.

61. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee - vene hiljaa satamaan saapuu. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen.

62. Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.

63. Kodin tyynestä rannasta purjehtimaan, lähdit poika uljas ja nuori. Nous matkalla myrsky ja purtesi kaas, sinut saavutti surman nuoli.

64. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.

65. Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.

66. On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät. 

67. On päivä päättynyt, on tullut ilta. Uus’ kotiranta uneen kangastaa. 

68. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö, Isän kotiin matkaaja palaa.   

69. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika.

70. Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.

71. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.

72. Voin aavistella rannan tuolla puolen, mis’ soluu venhe onnen valkamaan. Rauha ihmeellinen, maassa kirkkauden, ei myrskyjen pauhina soi.

73. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.

74. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vain hiljaa aukes ja se iäks suljettiin.

75. Hän, joka antaa kivun, antaa myös lohdutuksen.

76. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.

77. Jäi jälkeesi kaipaus, jäi sanaton suru.

78. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.

79. Kauneinta on hämärtyessä illoin. Kaikki taivaan rakkaus on silloin  kerääntynyt valoon tummuvaan…

80. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

81. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.

82. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.

83. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.

84. Pois murheet, huolet raukeaa, kun taivaan portit aukeaa.

85. On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa.

86. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme.

87. Rauha olkoon tomullesi, päivän paiste muistollesi.

88. Siell’ ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.

89. Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.

90. Niin taivas vartoo odottavin tähdin… Ma sinne palaan, josta kerran lähdin.

91. Hiljaa saapui noutaja lauha hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne missä on rauha, missä ei tuskaa milloinkaan.

92. Hyvän ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.

93. Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.

94. Niin aukes portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.

95. Oon onnellinen vaeltaja, käyn maailmasta parempaan. Ei siellä tuskaa, vaikeuksia. On kirkas määrä matkallain.

96. Kaiken tänne jätän rikkaan kauniin maan. Nousen taivaan sineen ruskoon punertavaan.

97. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme.

98. Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen jalon, herposi käsi auttava, antava, rakkaus kaikkien kuormia kantava. Päivän paiste muistoillesi.

99. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen, hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.

100. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.

101. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto se heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin, ne haihtuvat vuosien kerroksiin.

102. Suuri oppaamme tuntevi kyllä joka ikisen askeleen. Hänen kätensä meillä on yllä, kun kutsuvi kirkkauteen.

103. Kun pitkän elämän elää saa voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö.

104. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen. Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit, hellien meitä vaalit ja kannoit.

105. Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.

106. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.

107. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.

108. Nuku rauhassa äiti (isä) kulta, tyyntä on tuonen mailla.

109. Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi, siunattu matkasi viimeinen.

110. Pois päivä meiltä kulki, yö tummaan helmaan sulki. Vaan valo kirkas, toinen, tuo armon aurinkoinen valaisee yönkin loistollaan.

111. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

112. Hellästi, varovasti heittäkää multaa, isän (äidin) arkulle, siellä on kultaa.

113. Kädet ahkerat vuoksemme uurastaneet, lepoon iäiseen ovat vaipuneet.

114. Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat, ikilevon pyhän ja rauhaisan.

115. Sä nukuit. Sinut kannoin mä valoon korkeaan.

116. Sun Jumalalle annoimme -emme multaan kirkkomaan-.

117. Niin lyhyt oli onnemme latu, niin kaunis kuin kaunein satu, vain muistot ja rakkaus jäljellä on ja rakkaus sammumaton.

118. Hetkenä illan keväisen hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikeaa kestää on, surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.

119. Murtuu elon siteet, kaikki häviää. Muiston kauniit kiteet, vain pysyviksi jää.

120. Kun ikuisuuden kutsu soi, ei ihmiskäsi mitään voi.

121. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.

122. Elämä ja kuolema ovat yhtä, niin kuin joki ja meri ovat yhtä.

123. Tyynesti kestit tuskien taakan, uuvuit, kun sairaus voimasi vei.

124. Kun käy kuolemaan, rauhaan silloin mennä saan.

125. Askeleet pienet arkana käy, missä on pappa, ei pappaa näy.

126. Koskaan en vois palkita mitä sulta saanut oon. Herra kerran taivaassa rakkautes palkitkoon.

127. Ylitse kaikkien kyynelien tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden - tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

128. Ylistys, kiitos iäinen Karitsa, nyt jo sulle, kunnia suuri, riemuinen, kun portti aukes mulle.

129. Me tiedämme, sinun on parempi näin. Kivut poissa, tuskat takana päin. Suo anteeksi silti kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää.

130. Niin äkkiä lähdit luotamme pois, on niin kuin unta se vieläkin ois. Ei läheinen arvaa, ei silmä nää, miten lähellä onkaan määränpää. Joka päivä voi olla viimeinen, joka hyvästijättö ikuinen.

131. Suru on suuri, on kyyneleitä, mummu loistathan meille tähtenä taivaan.

132. Jäi tyhjäksi polkusi kotimme tiellä, voi miten toivoimme sinun toipuvan vielä.
Mutta et jaksanut enää kestää, sun lähtöäs emme voineet estää.

133.  Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan.

134. Ei auttanut apu maallinen, ei rakkaus, rukous läheisten. Itkien kaipaamme hiljaa.
135. Ei pihalla enää kulkijaa, vain kodissa muistot asustaa. Me katsomme jälkiä kättesi töiden kiittäen, kaivaten, ikävöiden.

136. Taivaan isän huomassa, enkeleiden helmassa, lepää pappa rauhassa.
137. Ei ollut lapsonen tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu ja siksi muuttikin taivaisiin.
138. Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämesi ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.

139. Kesäiset puut humiskaa hiljaa, haudalla nukkujan. Hän lähti kauneimmillaan kun kesä kukkaan aukes.

140. Elon illan myötä sun matkas päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen on rauha sydämessä nukkuneen.

141. Kun Luoja niittää kypsää viljaa, ovat tähkät viljan aitoa kultaa. Kimallus tähkien taivaalla tähtinä loistaa, valaisten meille tietä kohti Luojan puutarhaa.

142. Hän kutsuu luokseen, ken vaivoin taakkaa kantaa. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa hän antaa.

143. Kun Luojamme niittää kypsää viljaa ja noutaa matkaajan väsyneen, kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.

144. Niin väsyneenä loppumatkan kuljit, uneen rauhaisaan sä silmäsi suljit. Ei yllättäen, mutta äkkiä kuitenkin, hiljeni sydän kultainen. Muisto kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.

145. Sydän lämmin ei syki enää, vaan muistosi kaunis iäti elää.

146. Meille kirkkain muisto myötä jäi kuin tähti päälle maan. Niin kuin muuttolintusen tie taivasta kohti matka vie.

147. Kotilehto kaunis koivuineen vaihtui ikikodin kirkkauteen.

148. Herposi käsi auttava, antava, huoltemme kantaja. Kiitos, isä, kaikesta.

149. Viimein loppui tuska vaiva, viimein rauhan saavutit. Pursin puhtain saapui laiva satamaan, jota kaipasit.

150. Vuosista kaikista sua kiitän vielä, muistoista rakkaista yhdessä käydyllä tiellä.

151. Uskon ristin salaisuuteen, yöstä viet mun valoon uuteen.

152. Työntäyteinen elämä on päättynyt Jumalan lepoon.

153. Tuolle puolen rannan äidin hyvän kannan -ikikirkauteen.

154. Ehtii iltaan elonpäivät, tuli rauha sydämeen. Taivaan Isä otti vastaan matkalaisen väsyneen.

155. Hyvä on nukkua ikuiseen uneen, sen, joka päivänsä täydeksi saa.

156. Ei kauniimmin ihminen lähteä voi, kuin unessa hiljaa nukkua pois.

157. Tuskat häipyi usvan taa, nuku unta rauhaisaa.

158. Sinun tykönäsi on elämän lähde.

159. Ihana on väsyneen levätä.

160. Kun tuskien jälkeen levon saa, se lepo on tyyntä ja rauhaisaa.

161. Ajan parhaan Luoja katsoi kutsua pois, matkasta väsyneen.

162. On päivä päättynyt, on tullut ilta ja pursi irronnut on elon laiturilta.

163. Hiljaa sammui elävä liekki, rauhan sait sä iäisen.

164. Jokainen hetki voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.

165. Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa.

166. Vaipui kädet ahkerat lepoon ikuiseen, saapui Herra noutamaan luokseen väsyneen.

167. On vain hiljaisuutta ja sanaton suru.

168. Hiljaa voimat väheni, kotiin kutsu läheni. Pääsit ikuiseen lepoon.

169. Elo ehti jo illaksi hiipua, siks’ siunattu on ikiuni rauhaisa.

170. Emme nähneet, kun silmäsi suljit, emme jäähyväisiä jättää voineet. Muistamme sinua ikuisesti.

171. Ikilevon nyt kätesi ahkerat sai, valoisana säilyy meillä muistosi ain.

172. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.

173. Sammui loiste silmäin valon, taukos sykintä sydämen jalon.

174. Nukkuos rauhassa kaunista unta, muistosi koskaan unhoita ei.

175. Muistosi kallis, hyvä ja hellä, säilyy meidän sydämellä.

176. Siell´kaunis kannel soi, he veisaa virttä uutta, ei koskaan lopu se,
ei koskaan vanhene.

177. Vaikka tiesimme surun saapuvan, silti toivoimme elämän voittavan.

178. Suuri suru on sanaton.

179. Niin vaikeaa on ymmärtää, ett’ poissa olet ainiaan.

180. Myrsky tyyntyi, tuuli laantui,  pursi saapui satamaan.

181. Luojan luokse kulkee tie, vaikka matka on vaivalloinen, kotihin se viimein vie.

182. Yö hiljainen aamuun raukes, tuli tyyntä ja hiljaista niin, yksi portti vain hiljaa aukes’ ja se iäksi suljettiin.

183. Herätä saat aamuun uuteen, taivaan iki-ihanuuteen.

184. Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, miten pian on lähdettävä noutajan mukaan.

185. On pursi irronnut maan laiturista, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

186. Iäinen autuus, rauha on siellä, ei Jeesus omiltansa mitään kiellä.

187. Saavu Jeesus, suuri armon tuoja. Luonasi on mulla rauha, suoja.

188. Nukkuos untasi rauhaisaa, sitä siunatkoon Isä taivaan ja maan.

189. Ihmisen ikuinen toivo on Jumalassa.

190. Kun ilta saapui, niin matka päättyi ja uneen uuvutti väsyneen.

191. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sielussa nukkuneen.

192. Miten vähän tiedämme elämästä, maisen matkamme määränpäästä? Se loppuu kesken ja surussamme, vain muisto enää on lohtunamme.

193. Saatoimme äidin isän viereen hienoille hietasille tuskattomille leposijoille,  huomahan Isän, Jumalan.

194. Kuin tähdet radoillansa me kauniisti vanhetaan, puutarhan kukkien lailla me painumme puoleen maan. Ja hellästi taivaan kotiin vie Isä uneen uupuneen.

195. Pois korjuuhetkeen kulki myös matka rakkaimman; kuin päivän kirkkautta jäin häntä kaipaamaan.

196. On äidin (isän)  neuvot vaienneet, kädet ahkerat lepäävät hiljaa.Eron ikävissä lohtuna kuitenkin, äiti (isä) taivaassa luona on Herran.

197. Sä kuljit aina auttaen, ain’ armahasti hymyillen, sun oman taakkas unhottain, sä muistaa pyysit muita vain.

198. Ei päivien luku ole elon mitta vaan mitä päiviin saa mahtumaan, ei talteen pantu ole rikkautta vaan mitä onnistuukaan jakamaan.

199. Herra, Sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.

200. Hiljainen vaeltaja maan, elon ehtoon tullen levon saa. Nuku unta rauhaisaa.

201. Nyt olet päässyt lepohon, niin syvä, hyvä unes on kuin kukan kankahalla on valkolumen alla.

202. Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän.

203. Sun elosi aurinko laskenut on, jäi meille kaipaus lohduton.

204. Herran kädessä kaikki, valon ja murheen yöt, lähemmäs saapuvi taivas, kun elämä iskuja lyö.

205. Pitkä on päivien retki illan himmeyteen, yksi on autuas hetki, kivusta uupuneen nukkua siintoon illan.

206. Näin katoaa elämä odottamatta, näin saapuu murhe ilmoittamatta.

207. Niin äkkiä lähtösi kävi, niin paljon sanomatta jäi.

208. Vaikka puhtainta kultaa sydän ois, se kuitenkin uupuu ja nukkuu pois.

209. Niin äkkiä hiljeni sydän kallis. Lähtöäs vaikea uskoa ois: jätit meille niin rakkaan ja kalliin muiston, emme vielä sua ois' antaneet pois.